Mulla on ollut tosi hyvä tuuri sen suhteen, että mulla on niin monta ystävää ja kaveria elämässäni. Ihmisiä on tullut ja mennyt ja osasta on tullut pysyviä. Pidän sanonnasta: ystävät ovat se perhe, jonka valitset itsellesi. Silloin kun oma biologinen perhe on tuntunut etäältä, mut on kopattu syliin ystävieni toimesta.
Mä oon niin onnellinen siitä, että Suomessa vietetään ystävänpäivää siirappisen rakkauspäivän sijaan. Koska ystävät tarvitsevat todellakin oman juhlapäivänsä! Toivotin tänään hyvää ystävänpäivää ensimmäisenä kissalleni joka pungersi hiekkalaatikollaan. Ystävyys sietää todella monia yhteisiä kokemuksia, huomaan.
Oon tapellut käytännössä jokaisen ystävän kanssa jossain vaiheessa. Näin jälkeenpäin ajateltuna en pysty muistamaan monenkaan riidan syytä, mutta siinä hetkessä tulistuminen on ilmiselvästi tuntunut tärkeältä. Kun ystävyyssuhteet ovat syviä, niihin kytkeytyy paljon tunteita. Ystävät voivat olla (huomaamattaan) epäreiluja, epätasapainoisia, vaativia, ilkeitä ja inhottavia. Ja sitten taas maailman ihanimpia ihmisiä, jotka kannustavat, näkevät sut, ottavat sut huomioon ja ovat pyyteettömästi paikalla just sua varten. Joidenkin kanssa toimii paremmin kuin toisten.
Yksi parhaista vinkeistäni pitkäkestoisiin ystävyyssuhteisiin on opetella pyytämään anteeksi, kunnolla. Plus tietty vinkki siitä, ettei kannata olla erityisen mulkku muille, jos ystävyydet kiinnostavat.
Tiedän, että tällainen hehkutus voi tuntua inhottavalta, jos itsellä ei ole ketään. Asialle tulisi todella tehdä jotain. Jätä kommentti sun ideoista, miten saada ystävä. Jos kaipaat seuraa, niin Sekasin-Discordista löytyy monet kädet valmiina juttelemaan just sun kanssa.
Jokaisella meistä tulisi olla ainakin yksi ystävä.
Terkuin,
Minna
