Puhutaanpa hetki itsetunnosta. Itsetunto aka EGO on jotakin mitä meillä kaikilla on. Se muokkaantuu ja kehittyy elämän aikana tapahtumien ja eri kokemusten kautta. Hyvä itsetunto tekee elämästä helpompaa ja hauskempaa. Huono itsetunto hankaloittaa elämistä ja heijastuu eri muotoisena epävarmuutena. Liian iso ego tuo toki omat haasteensa myös. Etenkin jos se on aivan valtava ja näkyy kilometrien päähän. Sillon se sekoittuu helposti itsekkyyden ja itserakkauden kanssa, mikä ei välttämättä aina ole kovin kaunista katseltavaa ulkopuolisen näkökulmasta.
Mainitaan tähän väliin kaksivuotias poikani, jonka ego on niin törkeän kokoinen, että sillä täyttäisi helposti Olympiastadionin. Ehkä tässäkin, kuten monessa muussakin elämän asiassa, tomisi ajattelu: kohtuus kaikessa. Ei sen egon tarvitse olla niin iso ettei ovesta mahdu kävelemään sisään, etenkin kun on vaahtosammuttimen kokoinen kaveri kyseessä. On ihan hyvä, jos huoneeseen mahtuu lisäksesi myös muita kuin egosi.
Olisi kuitenkin suotuisaa, että jonkinlainen ego löytyy ja mieluummin paremman kuin heikonpuolinen. Huonolla egolla on vaikea luottaa itseensä taikka arvostaa itseään sellaisena kun on. Elämä potkii välillä turvakengillä naamaan ja joskus vielä oikeen räkäisesti nauraenkin. Hyvällä egolla on helpompi selviytyä näistä iskuista. Hyvä ego auttaa myös esimerkiksi lähestymään muita ihmisiä. Se myös auttaa selviytymään uusista, vieraista ja epämukavista tilanteista. Ylipäätään asioiden tekeminen, kuten esiintyminen, harrastaminen, puhuminen tai seurustelu sujuvat huomattavasti helpommin, kun kaikki keskittyminen ei mene mahdollisen epäonnistumisen epäröimiseen. Hyvän egon avulla uskaltaaa mennä eteenpäin, eikä keskity niinkään siihen mitä takana luuraa on.
Entäpä sitten jos välillä epäonnistuu? Olisi aika pirun kummallista jos ei ikinä epäonnistuisi tai kokisi jotain tosi noloa! Kuin Supermies? HA! Suurena supersankari-ystävänä kerron että tämä ylisankari on mokannut lukemattomia kertoja! Sen sijaan että pohtii: ”Osaankohan minä nyt, mitä jos munaan tän jutun, entäpä jos vaikka kompastun lahkeisiini ja lennän naamalleni?”, voikin ajatella: ”DAMN I’M GOOD” ja antaa palaa vaan. Mokaaminen voi tuntua välillä ikävältä takaiskulta, mutta niitä sattuu meille kaikille. Ihan oikeesti, kaikille! Ja kun sen osaa ottaa vastaan oikealla tavalla, sitä huomaa että whateva.. ei sillä nyt oikeastaan ollutkaan niin suurta väliä! SELVISIN! Aina voi mennä Youtubeen katsomaan muiden mokailuja, sekin voi välillä tuntua ihan kivalta kun huomaa: kyllä ne muutkin!
Kun kerta kaikista nyt puhutaan, todettakoon että kaikki ovat myös ihan hemmetin noloja! Jokaisesta löytyy ihan taatusti jotakin mikä on jonkun mielestä jotenkin noloa.. tai jotain. Olipas outo lause. Anyway, sehän riippuu täysin katsojasta minkä juuri hän näkee nolona asiana. Ihan esimerkkinä vaan: omasta mielestäni on tosi jees ulkoiluttaa koiraa iltaisin pelkässä kylpytakissa, kun taas vaimoni ja varmaan suurin osan naapuristostani on sitä mieltä, että onpas nolo tyyppi. Tärkeintä on itse olla ok jonkun asian kanssa. Toki välillä sopii tietenkin pohtia, minkä viestin sitä antaa muille itsestään kun tepastelee pitkin katuja kylpytakissa.
No mutta, takaisin aiheeseen. Noloja tilanteita tulee aina, mutta ne myös menevät. Etenkin menevät! Joskus jonkun nolon tilanteen sattuessa, sitä saattaa miettiä että ”Voi jestas nyt mä kuulen tästä loppuelämäni”. Ei se niin vaan mene. Jengi ei kauaa jaksa muistella vanhoja juttuja. Asioita sattuu ja tapahtuu kaikille. Vaikka asioita kuinka suunnittelee, yllätyksiä ja noloja tilanteita tulee. Noloja selkkauksia voi yrittää vältellä. Niitä voi koittaa paeta tai piilotella. Juosta karkuun. Mennä ison kiven alle jemmaan. Siirtää huomiselle. Kieltää niiden olemassaolo. Usein kuitenkin sitä kaivaa itselleen vaan entistä isomman kuopan näin tehdessä. Nolot tilanteet saattavat myös näin tehdessä muuttua entistä nolommaksi. Eläminen voi olla myös hieman rajoitteista jos sitä on kokoajan varpaillaan.
Me kaikki kohdataan nolot tilanteet omalla tavallamme. Tehokkaaksi havaittu tapa nolon tilanteen sattuessa on ottaa se vastaan. Antaa sen tulla sellaisena, kun on tullakseen. Se voi kirpaista ja tuntua ikävältä. Ei elämä siihen kuitenkaan romahda. Itseasiassa, näistä selviäminen vahvistaa meitä. Nolot tilanteet tuntuvat myös kaikista noloimmalta meistä itsestämme. Usein muut eivät edes tajua tilannetta noloksi. Ja entä sitten, jos huomaavat? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Noloutta voi myös hieman yllyttää. Toivota se tervetulleeksi. Silloin et myöskään ylläty niin paljon kun se päättää tulla kyläilemään. Testaa vaikka itse tekemällä tahallisesti nolo tilanne ja huomaat, ei se niin vaarallista ollutkaan. Niitä on turha pelätä, koska niitä tapahtuu meille kaikille joka tapauksessa jossain vaiheessa. Jopa niille supersankareillekkin… varsinkin niille.
– Seba, joka kohtaa noloja tilanteita päivittäin. En tiiä mikä siinä on, mutta nolot tilanteet tuntuvat tykkäävän minusta. Alan nyt vihdoinkin 30v ikäisenä ymmärtämään, että ei ne noloudet ole vaarallisia, ja uskaltaisin jopa väittää tykkääväni hieman takaisinkin päin. Kun niille osaa nauraa, ne itseasiassa tuo elämään aika paljon hauskuutta ja hupia. Ei se ole niin vakavaa!
