Päihteiden käyttöä koskevissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa ollaan yhä useammin kiinnostuneita siitä, miten käytön aiheuttamat haitat vaikuttavat muihin ihmisiin. Niissä on kysytty muun muassa vastaajien kokemuksia päihtyneiden ihmisten aiheuttamista haitoista julkisilla paikoilla – esimerkiksi peloista, ahdistelusta ja erilaisesta muusta fyysisestä tai psyykkisestä häirinnästä.
Saatujen tulosten perusteella yli miljoona suomalaista pelkää päihtyneitä ja lähes yhtä moni on joutunut päihtyneen ahdistelemaksi. Vielä suurempaa määrää on häirinnyt päihteiden käytön aiheuttama roskaaminen ja muu epäsiisteys. Kun tuloksia on vertailtu muihin Pohjoismaihin, Suomessa päihtyneiden pelkääminen on ollut yleisempää kuin muualla.
Nuorten keskuudessa, 15-29-vuotiailla, haittakokemuksia on enemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Esimerkiksi melkein puolet, 44 prosenttia, nuorista naisista on kertonut joutuneensa päihtyneen ahdistelun ja kiusaamisen kohteeksi melko usein. Hyvin suurta osaa nuoria häiritsevät myös päihtyneiden oksentelu, virtsaaminen ja roskaaminen, ja tässä ei ole suuria eroja sukupuolten välillä. Häirintä voi olla myös haukkumista ja solvaamista, ja joskus vastanneisiin nuoriin on käyty jopa käsiksi.
Miksi ihmiset ovat päihtyneinä kaduilla?
Joskus kyse on vaan hieman pitkäksi venähtäneestä juhlinnasta, ja ihminen luultavasti katuu huonoa käytöstään seuraavana päivänä. Toisaalta, suomalaiseen päihdekulttuuriin on perinteisesti kuulunut vahva humalajuominen, joka sallii erilaisen mokailun ja jopa huonon käytöksen.
Meillä humalajuomiseen jopa rohkaistaan erilaisilla yhteisillä rituaaleilla, kun taas käytön hillitsemiseen ei ole vastaavia sosiaalisia normeja. Tämä taas lisää todennäköisyyttä, että päihteiden käyttö riistäytyy myös sivullisia häiritseväksi käytöksi.
Syy, miksi asialle ei tehdä mitään, on tässä tapauksessa siis se, että olemme tottuneet tällaisiin haittoihin ja jopa ymmärrämme niitä: ”jokaisella menee joskus yli”. Tämä voi selittää myös sitä, miksi nuoret kokevat enemmän haittoja kuin vanhemmat ikäryhmät: heille vastaavaa tottumusta ei ole vielä muodostunut. Ja tietenkin hyvä niin.
Hyvin suuri osa julkisilla paikoilla tapahtuvasta häiritsevästä päihteiden käytöstä liittyy kuitenkin johonkin aivan muuhun kuin satunnaiseen juhlimiseen. Näillä ihmisillä päihteidenkäyttö ei ole enää hallinnassa, ja seurauksena on voinut olla opiskelu- tai työpaikan tai jopa asunnon menettäminen.
Ihmisillä ei ole enää ehkä muita paikkoja viettää aikaa kuin katu tai muut julkiset tilat, ja tällöin päihteiden käyttökin tapahtuu näissä paikoissa. Hallinnan mentyä on myös hyvin vaikea pitää enää huolta itsestä, muista ja ympäristöstä.
Miksi asialle ei tehdä mitään?
Päihderiippuvuus (alkoholi tai huume) on itse asiassa diagnosoitu riippuvuussairaus, joille on ominaista päihteen jatkuva, usein toistuva tai pakonomainen käyttö riippumatta käytön aiheuttamista sosiaalisista tai terveydellisistä haitoista.
Riippuvuus voi olla fysiologinen, jolloin ihmisellä ilmenee päihteen käytön lopettamisen jälkeisinä päivinä eriasteisia ja usein hyvin voimakkaita vieroitusoireita. Niin sanottu vieroitusoireyhtymä saa henkilön usein jatkamaan päihteiden haitallista käyttöä, jonka seurauksena vieroitusoireet saattavat olla entistä pahemmat. Noidankehä on valmis.
Ihmiselle saattaa kehittyä myös psykologinen riippuvuus, jolloin päihteiden käyttö on tapa paeta esimerkiksi ahdistus- tai masennusoireita tai merkityksettömyyden tunteita. Surullista tässä on se, että nämä tunnetilat väistyvät vain hetkellisesti ja pidemmällä aikavälillä päihteiden käyttö vain pahentaa näitä tunteita. Käyttöä voi olla kuitenkin enää vaikea lopettaa, koska riippuvuus on syntynyt.
Osalla päihteiden käyttö on alkanut jo hyvin nuorena, ja malli käyttöön on opittu ehkä vanhemmilta ja jopa isovanhemmilta. Tutkimuksissa puhutaan huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta, jonka seurauksena esimerkiksi vanhempien ongelmallinen päihteiden käyttö ja muut siihen liittyvät ongelmat voivat siirtyä heidän lapsilleen.
Esimerkiksi, kun tutkimuksissa on haastateltu kaduilla päihtyneinä olevia ihmisiä, niissä on tullut ilmi, ettei osa ole koskaan elänyt ns. normaalia elämää. Koulut ovat saattaneet jäädä peruskouluun tai jopa kesken eikä ihmisillä ole minkäänlaisia suunnitelmia tulevaisuudelleen. Vanhemmat eivät pysty auttamaan, koska heillä ongelmat voivat olla vielä pahemmat.
Miksei heitä auteta?
Päihdeongelmat ja niiden hallinta ovat askarruttaneet tutkijoita, viranomaisia ja päättäjiä koko Suomen itsenäisyyden ajan ja sitä ennenkin. Eri aikoina on ollut ollut myös erilaisia keinoja hallita ongelmia.
Vuosina 1919-1937 Suomessa oli esimerkiksi kieltolaki, joka kielsi alkoholipitoisten aineiden nauttimisen, valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen, anniskelun ja varastossapidon muissa kuin lääkinnällisissä, tieteellisissä tai teknillisissä tarkoituksissa.
Tarkoituksena oli raitistaa koko Suomi, mutta lain vaikutus oli lopulta täysin päinvastainen. Salakuljettajat toivat ulkomailta Suomeen ennennäkemättömät määrät ulkomaista alkoholia, ja alkoholin juominen jatkui ja jopa lisääntyi. Myös rikollisuuden ja muiden haittojen määrä kasvoi rajusti.
Kieltolain jälkeen ongelmiin pyrittiin vastaamaan kiristämällä päihteitä ongelmallisesti käyttävien yhteiskunnallista kontrollia. Käyttö nähtiin moraalisena paheena ja huonona käytöksenä, ja ihmisiä saatettiin laittaa pitkäksikin aikaa erilaisiin työlaitoksiin tavoitteena lopettaa päihteiden käyttö ns. pakolla. Näin ei useinkaan kuitenkaan käynyt vaan päästyään ulos laitoksista ihmiset jatkoivat ongelmallista käyttöään ja elämäntapaansa.
1960-luvun aikana kaupunkien metsiin tai muilla joutomaille muodostui alkoholistien hökkelikyliä, joilla ihmiset elivät täysin yhteiskunnan ulkopuolella ja kärsivät erittäin vakavista ongelmista. Tässä joukossa oli muun maussa sodassa rintamalla olleita veteraaneja. Osa oli muuttanut maaseudulta kaupunkiin työn perässä, mutta jääneet pian työttömiksi.
1960-luvun aikana herättiin kontrolli- ja pakkokeinojen käytön liiallisuuteen ja niitä ryhdyttiin kyseenalaistamaan ihmisoikeuksia ja -arvoa alentavina. Myös käsitys päihdeongelmasta asiana, johon yksilö tarvitsi apua ja tukea, vahvistui.
Vuodesta 1987 lähtien Suomessa on korostettu päihdeongelmien hoitoa. Pakon ja laitoksiin laittamisen sijasta on haluttu korostaa hoidon vapaaehtoisuutta. Tällä hetkellä Suomessa on tarjolla erilaisia päihdehoidon muotoja, joissa saa apua päihdeongelman hoitoon ja hallintaan.
Ongelma on kuitenkin se, että näihin paikkoihin ei ole aina helppo päästä. Esimerkiksi ensin hoidon tarvetta arvioidaan ja sitten pitää jonottaa vapaana olevaan hoitopaikkaan. Tässä voi mennä kuukausia, ja monet luovuttavat.
Riippuvuus myös uusiutuu usein ja hoitoa tarvittaisiin enemmän kuin yhden kerran. Tähän ei kuitenkaan aina löydy rahaa. Esimerkiksi kuukausi päihdekuntoutuslaitoksessa maksaa noin 6 000 euroa. Osalla on muitakin ongelmia kuin päihteet, ja jos niihin ei saa apua, niin päihdeongelmakin uusiutuu helposti. Päihdeongelmaa onkin kutsuttu ilkeäksi ongelmaksi, johon ei löydy helppoja ratkaisuja.
Pitääkö ongelmia vain sietää?
Huonoa käytöstä ja ahdistelua ei tarvitse hyväksyä, mutta joskus asioita pitää sietää, sillä asia ei ole aina sinun eikä välttämättä häiriötä aiheuttavankaan kontrollissa. Varsinkin vakavista päihdeongelmista kärsivien, joita näkee juuri ostareilla ja muilla julkisilla paikoilla, tilanne on vaikea, ja liiallinen kontrolli, paheksunta ynnä muu vain lisää heidän ulkopuolisuuden tunnettaan. Asian tiedostaminen voi kuitenkin auttaa oman sietokyvyn ja ymmärryksen kasvattamisessa.
Se, mihin voimme vaikuttaa, on, miten yhteiskunnassa hallitaan päihdeongelmia. Esimerkiksi jos haluat, että kadulla olevat päihdeongelmista kärsivät ihmiset saisivat enemmän apua, kannattaa äänestää poliitikkoja, jotka ohjaisivat rahaa ja verovaroja päihde- ja mielenterveyspalveluihin, syrjäytymisen ehkäisyyn tai lasten ja nuorten ja heidän perheittensä tukemiseen. Sama pätee myös, jos haluat turvallisemman ja viihtyisämmän kaupungin.
Usein järjestyshäiriöitä ratkomaan tai taltuttamaan halutaan esimerkiksi poliisi tai vartija. Tällainen valvonta ei kuitenkaan ratkaise ongelmia kuin korkeintaan väliaikaisesti. Ongelma saattaa myös siirtyä toiseen kohtaan kaupunkia. Se ei siis häiritse ehkä enää sinua, mutta muita.
Sen sijaan, kaupungin tekeminen eläväksi ja viihtyisäksi esimerkiksi penkein, istutuksin ja erilaisia tapahtumia voi vaikuttaa myös kadulla olevien ihmisten käytökseen. Apua voi ohjata myös kadulle erilaisin jalkautuvan ja etsivän työn keinoin.
Riikka Perälä
asiantuntija
Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto
Erityisalaani on huumepolitiikka, huumetyö ja haittojen vähentäminen.
