Kiitos kun kysyt tämän tärkeän kysymyksen. Itsensä vahingoittamisen taustalla on yleensä yritys käsitellä henkistä ahdistusta fyysisellä kivulla. Viiltelyn taustalla on usein vihan ja toivottomuuden tunteita itseä ja muita kohtaan. Moni viiltelyyn turvautuva on kokenut lapsuudessaan jotain erityisen ahdistavaa, kuten väkivaltaa.
Itseään vahingoittavien ihmisten on usein vaikea puhua omista olotiloistaan eli he eivät ole tottuneet käsittelemään omaa pahaa oloaan puhumalla. Tämän taidon voi kuitenkin oppia.
Jos sinä tai ystäväsi viiltelee itseään, ei avun hakemista kannata viivytellä. Viiltelemisen taustalla olevaa pahaa oloa on lähdettävä purkamaan muilla keinoin kuin itseä vahingoittamalla. Apua saa esimerkiksi lähimmältä nuorisopsykiatrian poliklinikalta. Myös esimerkiksi Nuorten kriisipiste, koulukuraattori, koulupsykologi tai muut kouluterveydenhuollon ihmiset ovat koulutettuja auttamaan.
Ulkopuolisen avun hakemisen ohella voi miettiä myös muita keinoja oman pahoinvoinnin käsittelyyn. Jos viiltelyä tuntuu tapahtuvan nimenomaan tietyissä tilanteissa, olisi tärkeää miettiä, voiko nämä tilanteet estää ennalta tai miten muuten niissä voisi toimia. Voisiko ahdistavan tilanteen, kuten riidan jälkeen esimerkiksi lähteä ulos kävelemään, soittaa ystävälle, mennä kuumaan suihkuun tai vastaavaa? Mikäli viiltelemään tottuu, siihen turvautuu jatkossakin helpommin.
Aina ei ole helppo itsekään tietää, mitkä asiat ovat johtaneet viiltelyyn. Syitä viiltelyyn on juuri siksi hyvä pohtia yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Hänen kanssaan tilannetta käsittelemällä voi yrittää löytää juuri itselle sopivia keinoja lopettaa viiltely (Mieli ry).
Kuulen toisinaan, että avun hakeminen tuntuu vaikealta ja jopa mahdottomalta. Sä et ole tämän asian kanssa yksin. Mikään asia ei ole niin paha, etteikö siihen kannattaisi hakea jeesiä. Ainakin omalla kohdalla oon huomannut sen, että pahinta on kaikki se aika ennen kuin uskallan hakea apua. Silloin oma mieli ehtii miettiä kaikki kauheudet mitä voisi tapahtua. Eikä niistä mikään ole kohdallani toteutunut, vaan olo on alkanut helpottaa.
Jos sua kiinnostaa lukea aiheesta lisää, löytyy kirjastoista Katja Myllyviidan kirja Vapaaksi viiltelystä. Sen pohjalta on myös tehty Mielenterveystalon sivulle omahoito-ohjelma. On aika kiinnostavaa oppia tunnistamaan tunteitaan ja myös opetella muita keinoja hillitä ahdistusta.
Suosittelen juttelemaan tästä jollekin luotettavalle aikuiselle, jotta saat apua siihen kovaan henkiseen kipuun mitä sä tällä hetkellä mukanasi kannat <3
Jos haluat jutella tästä vielä, voit laittaa yksärin meidän Instan puolella tai ottaa yhteyden Sekasin-chattiin.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää,
Minna
Lähde: Mieli ry
