Nykyaika on lifecoachien, aktiivisuusrannekkeiden ja ties minkä kaikkien hyvinvointivalmentajien kulta-aikaa. Omaa aktiivisuutta, syömistä, juomista, nukkumista, ruutuaikaa ja ajattelua on helppo monitoroida ihan vaan oman kännykän näytöltä. Aivan kaikelle on oma appi ja ihan sama mikä ongelma sulla on, siihen löytyy elämäntaito-opas. Ja sitten on myös koira…
Minullakin on nimittäin oma hyvinvointivalmentaja. Kohta neljävuotias koira, villakoirani Iris (viralliselta nimeltään Doctors Special Star Angel!! :D), jonka sähellystä seuraan joka päivä. Mielestäni eläimiltä ja luonnosta voi oppia vähintään yhtä paljon kuin toisilta ihmisiltä. Tässä joitakin asioita, joita olen oppinut rakkaalta koiraltani.
Luota vaistoihisi, kuten koira
Flow with the go. Eiku go with the flow. Teet oikeat asiat oikeaan aikaan useimmiten ihan luonnostaan. Ainakin jos olet koira. Eläin osaa luonnostaan venytellä ennen liikkeelle lähtöä ja se ravistelee itseään, kun stressi on kerääntynyt sen kehoon. Se tietää koska pitää juoda vettä tai mennä nukkumaan, ihan ilman appien kilkatustakin.
Ihminen on unohtanut tämmöiset asiat ainakin osittain. Toki ei ole fiksua tehdä aina sitä asiaa, joka ensimmäisenä juolahtaa mieleen. Anarkiahan siitä seuraisi ja yleinen sekasorto. Kuitenkin voisi olla hyvä oppia kuuntelemaan myös enemmän sitä ”omaa sisintään”, mikä se sitten lieneekään. Liialla asioiden ylianalysoinnilla saa usein hurjasti tuhoa aikaiseksi.
Onko se sisäinen ääni sitten intuitio, maalaisjärki vai mikä se on? En oikein tiedä.Itse ainakin haluaisin olla vähän enemmän eläimen kaltainen. En ole tosin varma minkä eläimen, mutta eläimen kuitenkin.
Syö se, kuten koira
Just eat it – nykyään syöminen tuntuu olevan hyvin haastavaa ja siihen liitetään kaikenlaisia uskomuksia. On paljon erilaisia muotidieettejä, jotka tulevat ja menevät. Toisinaan vältellään rasvaa, toisinaan viljoja. Välillä on muodikasta syödä vain tiettyyn aikaan päivästä. Koira syö kuitenkin lähes mitä vaan, milloin vaan. Siis ihan oikeasti MITÄ vaan, jos sitä ei vahdi. Pentuna maistui muun muassa pikkukivet ulkoillessa, onneksi tää oli vain joku vaihe. Tässä muutama asia, joita koirani on elämänsä aikana syönyt ja on silti todistettavasti elossa: noin kymmenet kengät, luoja tietää kuinka monet kuulokkeet, halvaa (?!), puoli pakettia kaurakeksejä, jonkun puskaan viskaamat kanansiivet(hemmetin tamperelaiset ja heidän obsessionsa kanaan).
Ehkä koira ei olekaan paras esimerkki tässä asiassa, kun tarkemmin asiaa mietin. Olen nimittäin joutunut köijäämään Iristä useamman kerran eläinlääkäriin sen jälkeen kun se on syönyt jotain sopimatonta ja pentuaikana se pureskeli poikki muun muassa sähköjohdon (joka ei onneksi ollut just sinä päivänä seinässä). Joten jonkinlainen sensuuri ehkä kannattaa olla sen suhteen, mitä suuhunsa laittaa. Mutta ajatus on kaunis! Jos se ei juokse karkuun, syö se!
Positive mental attitude
Jokainen elävä olento on ystävä, kunnes toisin todistetaan – pois lukien ruokalähetit ja postinkuljettajat, jotka saavat koirani kodinpuolustusvietin heräämään. Haluaisin itsekin olla yhtä avoin uusia ihmisiä kohtaan, kuin koirani. Ehkei jokaista vastaantulijaa tarvitse nuolaista, kuten sillä on tapana, mutta tietynlainen uteliaisuus ja kiinnostuneisuus siitä, että hei minkähänlainen tyyppi tää on? Miten se juo kahvinsa ja mikä on sen lempipizza? Toivoisin, että voisin säilyttää sen myös tulevaisuudessa, enkä sulkeutuisi vain omaan kuplaani.
Koiria ei kiinnosta ihonväri, kansalaisuus, uskonto, koulutustausta, pankkitilin saldo eikä seksuaalinen suuntautuminen eikä kyllä oikeastaan mikään muukaan, joka meitä ihmisiä usein tuppaa kiinnostamaan. Niitä kiinnostaa kai lähinnä se, miltä haiset; eli onko sinulla taskussa herkkuja. Omaa koiraani kiinnostaa myös, oletko kiinnostunut leikkimään tai rapsuttamaan mahaa.
Jokainen eläinten kanssa aikaa viettänyt tietää että niillä on ainutlaatuinen tapa elää hetkessä. Niitä ei kiinnosta mitä tapahtui eilen tai mitä tapahtuu ensi viikolla. Ainoastaan sillä on väliä, onko asiat hyvin just nyt. Ihminen ei voi olla tämmöinen, mutta ainakin siitä voi yrittää oppia jotain. Voi yrittää nauttia niistä kaikkein pienimmistä ilon aiheista.
Aina välillä lykästää, ja eteen sattuu hetkiä kun unohtaa kokonaan ajankulun, uutiset ja kaiken ympärillä mölisevän hömpötyksen. Voi vaan nautiskella hetkestä, oli se sitten sekunnin tai tunnin mittainen. Se riittää! Kiitos kaikille ihanille eläinystäville ja ihan erityisesti Irikselle <3
