Ehkä tärkein kysymys ei lopulta ole se, uskaltaako hän kertoa, vaan se, mitä sinä toivot häneltä. Haluatko varmuutta, rohkaisua, vai vain tietää missä mennään? On täysin ok kaivata sitä, että toinen sanoo asiat ääneen, se tekee tunteista todellisempia ja suhteesta turvallisemman tuntuisen. Silloin ei tarvitse arvailla.
Jos hän kertoisi, se voisi muuttaa teidän välistä dynamiikkaa paljonkin. Epävarmuus väistyisi, ja tilalle voisi tulla joko helpotus tai selkeys. Myös sinun omat tunteesi saattavat muuttua: joskus toisen avoimuus syventää omia fiiliksiä, joskus taas huomaa, ettei tunne samalla tavalla kuin luuli. Molemmat ovat ihan yhtä sallittuja.
Kannattaa myös pysähtyä miettimään, mitä itse tunnet häntä kohtaan nyt, ilman hänen sanojaan. Kaipaatko hänen huomiotaan, ajatteletko häntä usein, vai tuntuuko odottaminen enemmän raskaalta kuin hyvältä? Nämä fiilikset kertovat paljon siitä, mitä sinä tarvitset, riippumatta siitä, mitä hän tekee.
Entä jos hän ei koskaan kerro? Silloinkin sinulla on oikeus liikkua eteenpäin. Et ole velvollinen jäämään välitilaan odottamaan toisen rohkeutta. Joskus tunteet jäävät sanomatta, ja sekin on vastaus – ei siksi että sinä et olisi ollut tarpeeksi, vaan siksi että kaikki eivät ole valmiita.
Lopulta kyse on rehellisyydestä itseä kohtaan. Siitä, millaisessa suhteessa sinä voit olla rauhassa, ilman jatkuvaa arvuuttelua. Jos toinen joskus uskaltaa avata suunsa, hienoa. Jos ei, se ei vähennä sinun arvoasi tai sitä, että ansaitset selkeyttä ja vastakaikua.
Haluuks kysyy meiltä jotain muuta? Kysy – Fråga – Buenotalk
Viittiks muuten viel täyttää tämän palautekyselyn. Kiiitos!
