Siinäpä vasta ongelma ratkaistavaksi. Kuulun itse siihen ihmisryhmään, joka haluaisi vajota maan alle aina, kun koulussa on liikuntaa tai jokin “mahtava” urheilupäivä. En hirveästi pidä joukkuelajeista, mutta pari poikkeusta löytyy. Olen harrastanut melkein koko elämäni ratsastusta. Siinä saa tehdä asioita juuri siihen omaan tahtiin, yksinään, eläimen kanssa. Toisaalta sitten olen kuullut elämäni aikana useasti lausahduksen “Ei ratsastus ole urheilemista”. Noh, joo… Tämä ei nyt ollut tämän postauksen pointti! Sen sijaan aion kertoa teille hyviä vinkkejä, miten liikkumisesta voisi saada ihan hauskaa.
Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn mukaan n. 20 % kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista nuorista liikkui vähintään tunnin päivittäin. Hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunnin viikossa harrasti noin 24 %. Suositusten mukaisesti, jokaisen nuoren tulisi harrastaa liikuntaa 1–1,5h päivässä, josta vähintään puolet tulisi olla sykettä nostattavaa.
Kyseiset luvut ovat huolestuttavan pienet suositukseen verrattuna. En kuitenkaan aio alkaa saarnaamaan tästä sulle, mutta kerron pari syytä mistä arvelen prosenttien vähyyden johtuvan.
Ensimmäinen syy on perheiden kasvavat taloudelliset ongelmat. Perheessä saattaa olla rahahuolia ja useampi lapsi hoidettavana. Kalliit harrastukset ovat silloin täysi mahdottomuus. On ymmärrettävää, että toinen lapsista ei pysty harrastamaan jääkiekkoa ja toinen ratsastusta, kun kulut saattavat mennä kuukaudessa jo helposti yli tuhannen euron…
Toisena syynä on se, mikä tilastoissakin näkyy pidempää aikajaksoa seuratessa, eli nykyteknologia. Ennen perheissä ei ollut pelikonsoleita, tietokoneita, televisioita, tabletteja ja puhelimia. Silloin lapset ja nuoret joutuivat itse kehittämään tekemistä. Usein se oli jotain liikunnallista, kuten ulkona leikkimistä tai metsässä juoksentelemista. Nyt teknologian ansiosta on helpompaa jäädä sisälle katselemaan tai pelaamaan milloin mitäkin, joka taas automaattisesti vähentää liikkumista huomattavasti.
Kolmantena asiana mieleeni tulee sosiaaliset paineet. Voi olla suuri kynnys lähteä harrastamaan mitään, jos ei ole ihan sujut itsensä kanssa ja se taas on murrosiässä hyvin yleistä. Harrastuspiirit eivät välttämättä innosta kaikkia. Pelkkä ajatus toisten edessä mokaamisesta saattaa olla jollekin kauhistuttavaa. Toiset taas saattavat pelätä yksin jäämistä, riita- tai kateustilanteita.
Kaikki eivät siis jää laiskuuttaan kotiin katsomaan Netflixiä silloin, kun pitäisi urheilla. Toki niitäkin henkilöitä löytyy. Täytyy myöntää, että huonon sään iskiessä tulee mietittyä kahteen kertaan sitä, että hakeeko pyörän kellarista vai käveleekö lähimmälle bussipysäkille. Opiskelijana raha – tai ennemmin sen puute – saattaa vaikuttaa kulkuvälineen valintaan.
Miten siitä liikunnasta sitten saisi mielekästä ja mieluiten vielä semmoista, että sitä jaksaisi harrastaa vähintään sen 1,5 tuntia päivässä?
Ensimmäinen vahva suositukseni on se, että kulje kaikki kohtuulliset matkasi kävellen/pyöräillen/skeittaamalla tai ihan millä tavalla vain, joka tuntuu itsellesi mieluisimmalta. Itse olen huomannut olevani koulussa paljon pirteämpi, kun aamulla ensimmäisenä kävelen tai pyöräilen viisi kilsaa sinne. Illalla uni tulee huomattavasti paremmin, kun on liikkunut raittiissa ilmassa. Lopulta huomaa, että päivän liikuntasuositus tulee äkkiä täyteen, jos käy koulussa ja kaupassa päivän aikana kävellen.
Toinen suositukseni on se, että tee ystävien kanssa yhdessä! Asia on tietysti eri, jos et tykkää joukkuelajeista, mutta usein yhdessä futiksen potkiminen voi olla hauskempi idea kuin lenkkeily yksinään. Toki toisille oivana keinona toimii laittaa napit korville ja lähteä metsään samoilemaan. Pointtini kuitenkin oli se, ettei aina tarvitse käydä kalliissa seurassa urheilemassa, jotta liikkumisesta saisi mielekästä.
Kolmantena sanoisin, että kokeile rohkeasti uutta ja tee erilaisia juttuja! Jokaiseen asiaan pätee varmaankin se, että uuden kokeilu on hyväksi. Mistä sitä tietää, jos sattumalta siinä sivussa löytyisikin joku toinen budjetille sopiva unelmalaji. On myös hyvä vaihdella liikuntamuotoja, jos todella aiot liikkua joka päivä. Aivot tykkäävät vaihtelusta ja usein vaihtelu kehittää erilaisia kykyjä. Näin et myöskään kyllästy niin helposti.
Viimeisenä ehdotan tekemään töitä unelmien eteen! Kirjaimellisesti! Jos unelmasi on aloittaa pelata jääkiekkoa, voit koittaa etsiä itsellesi ilta- tai viikonlopputöitä koulun ohelle ja kerätä taskurahaa harrastuksen aloittamiseksi. Mikä olisikaan palkitsevampaa? Töissä on vielä se hyvä puoli, että siellä usein tulee hyötyliikuntaa!
Näillä helpoilla ja ehkä jopa ihan hauskoilla neuvoilla pääset edes hieman lähemmäs 1,5 tunnin tavoitetta. Ja hei, älä ota stressiä, vaikka et joka päivä pääsisi tavoitteeseen. Pienikin lisä tämän hetkiseen tilanteeseen on muutos, ja se on ainoastaan positiivista. Haastan sinut kokeilemaan rohkeasti jotain uutta ja ottamaan itsellesi jonkin pieni henkilökohtainen tavoitteen!
Tsempit kaikille, jotka uskallatte tarttua haasteeseen!
TERKUIN, NEEA
NUORISOALAN OPISKELIJA
