Kuinka usein sä oot miettiny, että sun maha ei oo hyvä? Mä oon miettiny sitä tosi usein. Oon hävenny mun omaa mahaa ilman syytä. Oon rajottanu mun syömistä, miettiny missä asennossa kannattais istua ettei tuu makkaroita, pitäny laukkua mahan edessä. Oon tuntenu huonoo omatuntoo, koska en oo muka liikkunu tarpeeks, sit liikuin ja tuli siitäkin paska fiilis.
Katoin pienenä vierestä kun äiti seiso peilin edessä ja puristeli vatsaansa. Sit mäkin tein niin. Kuuntelin kun muut ihmiset kommentoi mun ulkonäköä negatiivisesti ja positiivisesti. Hassua kyllä, ne negatiiviset kommentit jäi mieleen. Kasvoin vähän vanhemmaksi ja jatkoin mahan puristelua. Peilasin itteäni edestä ja sivulta ja katsoin mun vatsan tekemää kumpua, mietin etten voi käyttää ihonmyötäisiä vaatteita.
Katoin elokuvia joissa naiset oli hoikkia ja miehet lihaksikkaita. Näin vaatemainokset kaduilla ja bussipysäkeillä. Enkä varmaan ikinä unohda, kun alakoulussa terkkari sanoi, että “sulla on tuota ylipainoa, niin mitenkäs se syöminen”… Hyvää sekin kai tarkotti, mutta sillon pienenä ne sanat oli iso kolaus.
Lyhyt tarina kaunis. Vaihdoin koulua, kasvoin pituutta, tulin itsevarmemmaksi ja tajusin kuinka tarpeetonta oli antaa mahan määritellä niin paljon. Puristelin mun mahaa peilin edessä, mutta nyt rakkaudella. En mä edes tiedä mitä tapahtu, mutta uskon että iso kiitos kuuluu mun upeille luokkalaisille yläkoulussa, jotka tsemppas mun itsetuntoa tosi paljon. Perseestä on, ettei kaikilla oo niin upeita luokkalaisia. Kaikilla olis kuitenkin yhtäläinen oikeus olla sujut oman kroppansa kanssa.
Jossain kohtaa myös kehopositiivisuus alko nostamaan päätään mediassa ja yhtäkkiä mäkin löysin somesta eri näkösiä ja kokosia ihmisiä. Vaatemainosten mallitkaan ei enää näyttäny kaikki samoilta. Vaikka muutosta on alkanut tapahtua, kulttuuri joka meihin on pesiytynyt on tiukassa. Edelleen jo pienet lapset tuntee huonommuutta niiden kehojen takia siinä missä aikuiset. Juttu ei myöskään oo mitenkään sukupuolivapaata, eikä homma rajoitu pelkästään vatsoihin.
Ei oo mikään ihme, kuinka paljon negatiivisuutta me liitetään vartaloihin. Meillä on haukkumasanoja erilaisille vartaloille, mm. läski ja lauta on nimityksiä, jotka varmasti kaikki tietää. Sen lisäksi, että meillä on suht tiukka käsitys siitä minkälainen on hyvä kroppa, meillä on myös käsitys siitä millanen on huono kroppa. “Onpa sulla ohuet käsivarret, söisit enemmän!”, “Miten sulla on noin paksut ranteet?”
Pienetkin kommentit voi jäädä pahasti mieleen. Kommentoija ei välttämättä todellakaan edes tarkoita sanomaansa pahalla, se voi silti tuntua pahalta. Me eletään maailmassa, jossa arvostetaan kauneutta – mutta hyvin rajatusti. Ollaan rakennettu tää maailma joten meillä on myös valta purkaa se. Yhteiskunta, jossa ulkokuori on välillä arvokkaampaa kuin ihminen itsessään, ei mun mielestä ole oikein.
Haluaisin myös tarkentaa mikäli tää ei ole jollekin vielä selvää. Ulkonäöllä on väliä. Se on monille ihmisille itseilmaisun keino. Sillä tehdään ensivaikutelma. Me ei kuitenkaan voida lokeroida tai arvottaa ihmisiä niiden kehojen perusteella. Nilkkojen paskuus, mahan koko, reisien pehmeys… Mikään näistä ei määrittele ihmistä.
LISTA SULLE
- Älä vertaa sun kroppaa muihin. Tärkeetä on, että sulla on hyvä olla.
- Jos haluat kehua toisen ulkonäköä, kehu vaatteita, tyyliä tms, mutta älä kommentoi muiden kehoja edes neutraalisti, ne ei ole sun asia.
- Kukaan ei ole ikinä täydellinen, jossain kohtaa pitää vaan hyväksyä itsensä ja päättää että mä riitän.
Jos tykkäsit mun ajatuksista, seuraa mua IG:ssä https://www.instagram.com/i_id_a/ #mahamaanantai. Tein tästä aiheesta myös videon, käy kattomassa se Youtubesta.
