Kun puhutaan riippuvuudesta, monelle mieleen tulee kuva jostakusta joka on menettänyt kaiken. Koditon, hallitsematon, ehkä jopa vaarallinen. Mutta totuus on usein paljon hiljaisempi ja arkisempi. Riippuvuus ei aina tule ovesta sisään dramaattisesti. Se saattaa hiipiä paikalle sivulauseessa, hymyssä, tutussa rutiinissa.
Riippuvuus voi elää koulun penkillä, tulla mukaan kaveriporukkaan tai piiloutua siihen hetkeen kun kaikki näyttää olevan hyvin. Se ei aina huuda apua. Joskus se vain kuiskaa, että ota vähän lisää, tulet rennommaksi. Se voi olla juhla silloin tällöin, joka muuttuu odotukseksi. Se voi olla rentoutumisen keino, joka lopulta alkaa ohjata sitä, miten päivä rakentuu. Riippuvuus ei aina muuta ulkoista vaan se muuttaa mieltä ja valintoja.
Moni nuori ajattelee, että jos elämä pysyy kasassa, ei ole syytä huoleen. Jos käy koulussa, näkee kavereita ja nauraa, niin kaikki on kunnossa. Mutta riippuvuus ei katso suoraan. Se katsoo vinoon, jättää kysymättä ja saa ajattelemaan, ettei se ole iso juttu. Ongelmahan on aina jollain muulla. Sillä, jolla menee vielä huonommin.
Juuri siksi riippuvuudet ovat niin petollisia. Ne voivat piiloutua tavallisuuteen ja näyttää siltä, että kaikki on ihan ok. Ne voivat olla ”vain kokeilua”, ”vain yksi viikonloppu”, mutta hiljalleen niistä voi tulla ajatus, joka ei jätä rauhaan. Eikä kyse ole vain päihteistä. Riippuvuus voi liittyä myös puhelimeen, pelaamiseen, syömiseen tai siihen, että pitää jatkuvasti olla muiden hyväksyttävänä.
Tärkein kysymys ei ole se, kuinka paljon käyttää jotain, vaan miksi käyttää. Mitä yrittää paeta tai peittää. Mikä kaipaa huomiota tai turvaa.
Joskus suurin rohkeus on pysähtyä ja kysyä itseltään: hallitsenko minä tätä, vai hallitseeko tämä minua? Se ei ole heikkoutta. Se on itsensä puolella olemista. Ja se voi olla alku jollekin paljon paremmalle.
Haluuks tietää viel enemmän? Laita ihmees kyssärii meil <3 Kysy – Fråga – Buenotalk
Mitä pidit videosta? Olis supeeeer, jos jaksaisit täyttää tämän palautekyselyn <3
