Vietin nuoruuteni pahamaineisen hämyisessä Itä-Helsingissä. Kaupungin vuokra-asuntojen ja Itäkeskuksen kauppakeskuksen varjoissa sattui aina välillä kaikenlaista. Joskus tapahtumat oli hauskoja, mutta joskus varsin surullisia ja jopa rikollisia.
Itä-Helsingissä on asunut vuosien saatossa paljon eri kansalaisuuksiin kuuluvia ihmisiä. Alueella on paljon kaupungin vuokra-asuntoja, minkä vuoksi pakolaiset ja maahanmuuttajat ovat usein saaneet ensimmäisen asuntonsa Itä-Helsingistä. Valitettavan usein eri kulttuurien kohtaaminen voi johtaa yhteenottoihin ja joskus jopa suoraan väkivaltaan.
Itse en ole koskaan oikein ymmärtänyt vihaa ja pelkoa, jota Suomessakin koetaan eri kulttuureista tulevia ihmisiä kohtaan. Myös nuoruudessani oli välillä ikävää katsella, kun Itäkeskuksen ympäristössä asuneet maahanmuuttajat, pääasiassa somalit, joutuivat päivästä toiseen kestämään kantasuomalaisten nimittelyä ja sadattelua. “Harmittomien huutelijoiden” lisäksi Itäkeskuksen alueella pyöri myös järjestäytyneempää porukkaa. Kaljupäitä ja pilottitakkeja näkyi välillä huolestuttavan paljon, vaikka junnuna en ehkä täysin tajunnut, mitä porukkaa kulmillamme pyöri.
Eräänä päivänä koulussamme alkoi kiertämään huhu, että somalit ja skinit aikoivat ottaa yhteen oikein kunnolla. Erään toisen koulun pihalla kuulemma tapeltaisiin illalla heidän välillään. Asiasta ei tietenkään saisi kertoa eteenpäin, koska muuten paikalle tulisi poliiseja ja koko tappelu menisi sivu suun. Moni vannoi menevänsä paikalle katsomaan tappelua. Itse en oikein asiaa edes uskonut. Eihän sitä nyt kukaan lähtisi tappelemaan ihan vaan sen takia, että joku on vähän erilainen?
Totuus on kuitenkin tarua karumpi. En edelleenkään tiedä, miksi joku koulustamme asiasta tiesi, mutta vuosi oli 1997 ja toukokuun iltana oikeasti tapeltiin. Ei kylläkään koulun pihalla, vaan jalkapallokentällä Kontulassa, jossa skinit ja somalit ottivat yhteen oikein kunnolla. En (tietenkään) itse ollut paikalla tai tiedä, mitä tarkemmin tapahtui, mutta uutisjuttuja illalta kyllä löytyy, jos haluaa etsiä. Seuraavana vuonna parikymmentä skiniä tuomittiin 8-11 vuoden ehdollisiin vankeustuomioihin kyseisen tappelun takia.
Vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin on oikeastaan vähän vaikea käsittää, miten lähellä itse olin silmitöntä rasistista väkivaltaa nuorena. Itse en väkivaltaa kokenut, enkä missään vaiheessa edes sellaista pelännyt, ainakaan pakolaisten suunnalta. Mutta ne kaljupäät pilottitakkiset miehet kyllä pelottivat, vaikka en silloin täysin ymmärtänyt keitä he olivat.
Ps. Tutkin tätä blogia kirjoittaessani vähän tapauksen taustoja ja varmistin monia yksityiskohtia, joita pikku Mikael ei varmasti kuullut tai tietänyt. Jos skinien sielunmaisema kiinnostaa, niin Ylen Elävästä arkistosta löytyy mielenkiintoinen dokumentti juurikin blogissa kertomastani porukasta ja osittain myös tapahtumista: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/01/30/skinivalkoinen-suomi
