Haluan aloittaa tämän blogitekstin kertomalle teille omasta lapsuudestani, sillä uskon, että lukijoissa on semmoisia henkilöitä, jotka voivat samaistua tarinaani. Minun isäni on alkoholisti.
Isäni on aina käyttänyt alkoholia ja ajattelinkin pitkään sen kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin “pari saunakaljaa” -tyylillä. Niin se myös varmaan olikin alkuun. Minun kasvaessa alkoholin käyttö lisääntyi. Ei ollut enää pari saunakaljaa, vaan juominen oli joka viikonloppuista. Lopuksi joka päiväistä. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua katsomaan sellaista sivusta. Suomessa sellaisia lapsia on niiiiiiin paljon…
Mietin välillä, että alkoholi oli minua tärkeämpää ja niin se ikävä kyllä olikin. Ajatuksissa kävi myös se, että olenko minä syy isän juomiselle. Ei lapsi ymmärrä todellista syytä vanhempiensa juomiselle. En minäkään ymmärtänyt.
Jos alan nyt miettimään miksi isäni joi, ymmärrän sen heti. Samaan aikaan, kun alkoholin käyttö lisääntyi, myös isäni ongelmat lisääntyivät. Ne eivät olleet isoja juttu, mutta selkeästi niin isoja, hän ei pystynyt käsittelemään niitä muuten kuin hukuttamalla ongelmansa alkoholiin.
Haluan nyt avata postauksen otsikkoa, joka on lainattu Benjamin Peltosen biisistä “Juon sut pois”. Biisissä kerrotaan, kuinka joku henkilö on eronnut ja hukuttaa tunteitaan alkoholiin. Samaisessa biisissä sanotaan myös “haen kupin kautta vertaistukea”, joka viittaa avun löytymiseen alkoholin kautta. Lopulta tajutaan, että se ei auta paskaakaan, eikä ole ratkaisu tilanteen helpottamiseksi.
Tällä biisillä koitan viestiä, että alkoholi ei ole ratkaisu. Se voi auttaa hetkellisesti, mutta pidemmän päälle alkoholi saattaa tehdä enemmän pahaa kuin hyvää. Se, että joku vetää päänsä täyteen hukuttaakseen tunteensa voi meinata sitä, että henkilö haluaa paeta pelottavia tilanteita, joita ei pysty käsittelemään selvinpäin. Alkoholin nauttiminen semmoisessa tilanteessa johtaa siihen, että tuntuu hetkellisesti hyvältä ja asiat tuntuvat sujuvan. Tuntuu jonkinlaiselta saavutukselta, kun pystyy hetken olemaan murehtimatta asioista. Se ei kumminkaan ole minkään arvoista, koska tunne on vain hetkellinen.
Monet lapset ja nuoret ovat nähneet vanhempiensa juomista niin kuin minäkin. Usein liiallisen alkoholin käytön takana onkin juuri se, että koitetaan paeta pahaa oloa, mutta harvemmin mietitään, mitä lapset siitä ajattelevat. Uskallan sanoa monen lapsen ja nuoren puolesta, että se on hyvin pelottavaa.
Monet vanhemmat satuttavat omia lapsiaan tajuamatta sitä. Lapset ja nuoret eivät osaa ajatella, että läheinen yrittää irtaantua vain hetkeksi arjen murheista, Ja vaikka ymmärtäisivät, olisiko se siltikään oikein? Ei.
Kun nuori vihdoin tajuaa mistä on kyse, hänen on helppo ottaa mallia, koska sitähän varten meillä vanhemmat ovat, roolimalleina. “Äitini joi, kun hänen veljensä kuoli ja hänellä oli vaikeaa”. Nuoren elämään tulee ensimmäinen kriisi ja hän miettii miten pääsisi siitä yli ja muistaa miten omat vanhempansa toimivat vastaavassa tilanteessa. Niin se vaan menee ja niin sen kuuluukin mennä. Ei se ole nuoren vika. En usko, että yksikään vanhempi haluaa antaa tällaista mallia lapselleen.
Onneksemme on paljon fiksuja nuoria, jotka ymmärtävät, että vanhemmista mallin ottaminen ei ole aina se paras ratkaisu. Minun vanhempani erosivat, kun olin 12-vuotias. Sen jälkeen en ole pitänyt isääni minkäänlaista yhteyttä, vaikka en kanna kaunaa hänelle. Tein jo silloin päätöksen, että en ikinä tule käyttämään alkoholia ongelmien ratkaisemiseksi. Se on ollut fiksu päätös, josta on ollut helppo pitää kiinni. Vaikeissa tilanteissa apua löytyy muualtakin!
Haluan vielä lopuksi sanoa tsempit teille ihanille nuorille, jotka joudutte katsomaan perheissänne liiallista alkoholin käyttöä. Laitan tähän linkin sivulle, josta löytyy paljon kattavaa tietoa siitä, miten nuori saa apua tilanteissa, kun perheessä on liiallista alkoholin käyttöä. Sivuilla on mm. blogi, chatti, ohjeet vertaistukiryhmään ja tarpeellisia yhteystietoja. https://varjomaailma.fi/.
Kannustan jokaista nuorta olemaan rohkea ja hakemaan apua heti, kun tuntuu siltä, että sitä tarvitsee!
