Seurustelin ekaa kertaa neljännellä luokalla. Tai sanotaanko ”seurustelin”. Mun pulpettiin oli laitettu Karvis-paperille kirjoitettu viesti:
”Hei c’moon, alatsä oleen mun kaa?”
Ja totta kai mä aloin. Emme puhuneet tän tyypin kanssa toisillemme, mutta vaihdoimme kirjeitä. Välitunnilla jalkapalloa pelatessa hän tönäisi mua. Ärsytti. Tönäisi uudestaan. Ärsytti vielä enemmän. Tönäisi vielä kerran, jolloin työnsin hänet käsillä pois mua tuuppimasta. Silloin hän sihisi mulle: ”Mulla on sulle kirje!!”
Meidän seurustelumme kesti kaksi viikkoa. Kahden viikon jälkeen hän jätti mut kirjeellä. Muistan, kuinka itkin tapahtunutta. Saksin hänen kirjeensä ihan pieneksi silpuksi, hyvästi! En todella ollut hänen kaverinsa tämän jälkeen.
Miten sä oot työstänyt sun eroja? Kirjeen saksiminen silpuksi oli mun reaktio jätetyksi tulemiseen, eli pettymykseen. Ootko koskaan miettinyt sitä miksi toimit niin kuin toimit arjen eri tilanteissa? Tai että mistä olet poiminut tapasi käyttäytyä seurustellessa? Ootko ottanut oppia esimerkiksi vanhemmiltasi, vai onko tunneilmaisusi tiedostamatonta?
Mistä opit tapasi?
Leffoja katsoessani ja kavereiden seurustelua seuratessa on tullut nähtyä miten muut ratkovat ihmissuhteisiin liittyviä tilanteita. Keinoja on yhtä paljon kuin ihmisiä. Rakkaudella, välittämisellä, ymmärryksellä, kinaamalla, huutamalla, paiskomalla astioita, neuvottelemalla, uhkailemalla ja väkivallalla…
Omat suhteeni eivät totisesti ole muistuttanut Bradia ja Angelinaa Mr. & Mrs. Smith -leffassa, jossa heidän tehtäväksi koituu eliminoida oma aviopuoliso. Suhteeni ovat muistuttaneet ennemmin palohälytintä, joka pärähtää soimaan välillä itsekseen ilman täydellisen järkevää syytä. Oma tapani on ollut reagoida äänellä.
Nuorempana ihailin salaa tuollaista väkevää tunteiden ilmaisua. Riitoja selviteltiin leffoissa niin ihanan räiskyvällä tavalla. Erityisesti sellaiset kohtaukset, joissa paiskotaan tavaroita, huudetaan ja TODELLA tunnetaan ne raivon puuskat, ah. Se tuntui mielettömän intohimoiselta. Siinäpä vasta rakkaudenosoitus, kun on niin raivona, ettei tavarat pysy käsissä. Olisipa itselläkin semmoista.
Kun kirjoitan tämän tähän näytölle, ajatus tuntuu todella vieraalta. Tämän päivän tulkinta tällaisesta riitelystä on, että tämähän on väärin, ja tulisi todella punnita kannattaako tällaiseen suhteeseen jäädä, ja mitä tällaiselle reippaalle tunneilmaisulle on tehtävissä. Jos kykenee paiskomaan astioita, onko mahdollista, että joku kerta seinälle ei säry keramiikka, vaan ihminen?
Viranomaisten tietoon tulleen lähisuhdeväkivallan määrä kasvussa
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 viranomaisten tietoon tuli 10 600 pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosta, mikä on 7 prosenttia edellisvuotta enemmän. Viranomaisten tietoon tulleen lähisuhdeväkivallan määrä on siis kasvussa. Tarkoittaako tämä, että tapausten määrä on lisääntynyt vai että väkivaltatilainteisiin haetaan entistä enemmän ulkopuolista apua?
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista noin joka neljäs (27 %) oli kokenut jotakin fyysisen väkivallan muotoa vuoden aikana. (Lähisuhdeväkivalta 2019.)
Se on tosi iso määrä. Lähisuhdeväkivaltaan on tarjolla apua sekä sen kohteeksi joutuvalle että tekijälle. Nyyti on kerännyt listan eri toimijoista, joilta saat apua.
Riitelyä on mahdollista opetella
Kaikilla voi joskus katketa pinna ja voi tehdä jotain hetken mielijohteesta, mutta uhkaava tunnelma ja toiminta ei kuulu pysyviin toimintatapoihin missään ihmissuhteissa. Tunteiden säätelyä voi onneksi opetella.
Olin aiemmin todella huono riitelijä. Äänekäs, sanoin ilkeitä asioita, ja hermostuin tosi helposti. Mun temperamentti ei oo kadonnut minnekään, joten otan kuumaa vieläkin kohtuullisen herkästi. Se mihin oon onneksi voinut vaikuttaa on, että mitä suustani tulee ulos.
En ajattele enää, että voin sanoa suoraan mitä mieltä olen. Jos se mitä olen sanomassa on loukkaavaa, niin se ei ole ookoo pullauttaa sitä ulos suusta. Nykyään mietin, että mikä toisen tekemisessä tai sanoissa mua kolhaisi, ja puhun siitä millaiset tunteet heräsi itselle. ”Kun sanoit/teit näin, mulle tuli epävarma olo ettet enää välitä minusta, ja puolustauduin sanomalla sulle ilkeästi.”
En mä aina tässä onnistu, mutta yritän parhaani. Tää on parantanut riitatilanteita ihan älyttömästi. Suosittelen puhumaan miltä susta tuntuu, sen sijaan että haukut toista.
Turvallinen suhde kuuluu myös sulle
Koska viimeksi puhuit sun kumppanille, mikä on sopivaa käytöstä parisuhteessa? Millaiset jutut ovat sulle tärkeitä? Entä mitä ajattelet mustasukkaisuudesta tai kontrolloinnista – ihan yleisellä tasolla? Millainen käytös on okei erotessa tai riidellessä?
Seurusteluun liittyy tiukasti omat rajat – ja myös muiden. Toisen kunnioittaminen kuuluu tasavertaiseen seurusteluun.
Terkuin,
Minna
Ps. Tehtiin yhdessä Nuorten Exitin kanssa seurusteluvisa, jossa saa pallotella ajatuksiaan mitä seurusteluun kuuluu. Protip: pelaa visaa yhdessä sun rakkaan kanssa ja jutelkaa mitä mieltä ootte.
