Hyvä kysymys, ja veikkaan että moni tunnistaa ton fiiliksen! Jos on joku asia, jota ei uskalla kertoa, se voi tuntua siltä kuin pitäisi kantaa reppua täynnä tiiliskiviä. Mitä enemmän salaisuuksia, sitä painavampi reppu.
Yksi kikka on aloittaa kertominen pienesti. Ei sun tarvii heti kaataa koko tiiliskivikuormaa kaverin tai aikuisen niskaan. Voi kokeilla vaikka sanoa: “mulla on yks juttu, mistä on vaikee puhua.” Se voi jo rikkoa jään.
Ja hei, muista että kaikki isot asiat kuulostaa päässä isommilta kuin ne usein on muiden korvissa. Joskus se, mikä susta tuntuu järkyttävältä, saa kaverin vaan sanomaan “ai jaa, sama täällä.”
Jos et vielä uskalla kertoa kenellekään tutulle, niin vaihtoehtona on jutella nimettömänä esimerkiksi Buenotalkin chatissa tai Nettimummolassa. Siellä voit harjoitella, miltä tuntuu sanoa asiat ääneen ilman pelkoa siitä, että joku katsoo sua oudosti.
Eli: uskallus ei synny kerralla, se kasvaa pienistä sanoista. Ja mitä useammin uskallat vähän avata reppua, sitä kevyemmältä se tuntuu. 💬✨
Haluuks tietää viel enemmän? Laita ihmees kyssärii meil <3 Kysy – Fråga – Buenotalk
Mitä pidit vastauksesta? Olisi supeeeer, jos jaksaisit täyttää tämän palautekyselyn <3
