Vietin nuoruuteni pahamaineisen hämyisessä Itä-Helsingissä. Kaupungin vuokra-asuntojen ja Itäkeskuksen kauppakeskuksen varjoissa sattui aina välillä kaikenlaista. Joskus jopa ihan naapurissa.
Oletteko koskaan heränneet syvästä unesta keskellä yötä suurin piirtein kolmen aikaan arkiyönä? Oletteko kuunnelleet rappukäytävästä ihmeellistä kolinaa, mekkalaa ja ihmisten huutoja. Tai nähneet poliisiauton pysähtyvän kerrostalon rapun alaovelle? Minä olen, ja muistan sen aina.
Kun olin ala-asteella, niin naapurissamme asui vähän Andy McCoyn näköinen kaveri, muusikko henkeen ja vereen. Nimenkin muistan, mutta koska kaveri löytyy edelleen vaikkapa Facebookista, niin en sitä viitsi tähän kertoa 😀. Puhutaan hänestä vaikka Rapena.
Rape oli henkeen ja vereen Rock’n’Roll miehiä. Kitara soi ja meininki oli kovaa. Keikkojen (tai baari-iltojen) jälkeen kaveri römysi kotiin milloin mihinkin aikaan. Ainakin kerran yritti päästä meillekin sisään omalla avaimella, mutta onneksi löysi oman ovensakkin hetken yrittämisen jälkeen. Harmiton kaveri ainakin meille lapsille. Paitsi kerran…
Herättiin koko perhe kolmelta yöllä, kun rapusta kuului kovasanaista riitelyä ja kolinaa. Hetken päästä myös poliisi tuli paikalle. Kävi ilmi, että Rape oli tullut taksikyydillä kotiin, mutta ilmoittanut kuskille rapun edessä, että eipä ole rahaa maksaa. Sotahan siitä oli syntynyt ja taksikuski oli seurannut Rapea aina asunnon ovelle asti. Ongelma vaan oli, että kun poliisit tulivat paikalle, niin koko naapurin ovea EI NÄKYNYT MISSÄÄN!
Oli käynyt niin, että taksikuski oli suutuspäissään nostanut naapurimme oven saranoilta ja kantanut pois. Oli huudellut perään, että oven saa takaisin, kun maksaa kyydin… Onneksi poliisi oli tullut paikalle nopeasti, eikä taksikuski ollut päässyt lähtemään. Ovi löytyi rappukäytävästä ja siinä yön pimeinä tunteina poliisit auttoivat oven paikalleen ja toivottivat hyvät yöt Rapelle (ja ehkä myös taksikuskille). Tarina ei kerro, tuliko taksimatka koskaan maksettua.
Arvostan suuresti tarinan jokaista osapuolta. Poliisia siitä, että hoitivat homman ammattitaitoisesti loppuun asti. Taksikuskia siitä, että sillä oli pokkaa ja kekseliäisyyttä pölliä taksikyytinsä ovi 😀. Ja Rapea siitä, että vaikka oli jurrissa ja ongelmissa, niin väkivaltaa ei käytetty. Lopulta kenellekkään ei käynyt mitään ja jokaisella on varmasti yksi hauska tarina kerrottavana kiikkustuolissa. Aivan kuten minulla siitä yöstä, kun taksikuski varasti oven.
Vaikka aina välillä Idässä sattui ja tapahtui, niin oikeasti se oli todella mukava paikka viettää lapsuutta ja nuoruutta. Kaikki oli lähellä merenrantaa myöten ja metrokin vei pois tarvittaessa muutaman minuutin välein 😊.
