Ajattele hetki. Jos viiltosi voisivat puhua, mitä ne kertoisivat? Että olit yksin silloin, kun tarvitsit eniten tukea? Että kipu tuntui helpommalta kuin tunteiden sanoittaminen? Että halusit huutaa, mutta kukaan ei kuullut?
Mutta entä jos ne voisivat sanoa jotain muuta? Että ansaitset lempeyttä, vaikka et uskoisi siihen? Että kivun taakse kätkeytyy tarina, jonka voit kirjoittaa uudelleen? Että jokainen hetki, jolloin et satuta itseäsi, on pieni voitto ja niistä voitoista voi kasvaa jotain suurta?
Viiltely ei ole pelkkä teko, vaan viesti, joka pyrkii kertomaan jostain syvemmistä tunteista. Ehkä siitä, ettet ole saanut sanoja sille, miltä sisälläsi tuntuu. Ehkä siitä, että maailma tuntuu liian suurelta ja sinä liian pieneltä sen keskellä. Mutta tunteet eivät ole vaarallisia, ne ovat osa sinua. Niitä ei tarvitse työntää pois, vaan oppia ymmärtämään ja kohtaamaan.
Mieti, mitä tapahtuu hetkenä, jolloin tunnet halua satuttaa itseäsi. Voisitko silloin pysähtyä ja kysyä itseltäsi: Mitä minä oikeasti tarvitsen nyt? Onko se lohtua, ymmärrystä, rauhaa vai vain lupa hengittää ja olla hetken ilman vaatimuksia? Viiltelyn tilalle voi rakentaa jotain muuta, pienenkin uuden tavan, joka vie sinua eteenpäin.
Lempeys itseä kohtaan ei tule yhtäkkiä, mutta sitä voi harjoitella. Se voi alkaa pienistä hetkistä, joissa kuuntelet itseäsi ilman tuomiota. Hetkistä, joissa valitset jotain muuta kuin kivun. Ja ennen kuin huomaatkaan, niistä hetkistä voi muodostua kokonainen uusi tarina, tarina, jossa sinä olet pääosassa, mutta kipu ei enää kirjoita vuorosanojasi.
Haluuks tietää viel enemmän? Laita ihmees kyssärii meil <3 Kysy – Fråga – Buenotalk
Mitä pidit videosta? Olis supeeeer, jos jaksaisit täyttää tämän palautekyselyn <3
