Suomessa on perinteisesti arvostettu itsekseen pärjäämistä. Menneinä vuosina avun pyytämistä välteltiin viimeiseen asti. Suomi-kliseet ovat täynnä umpimielistä, taipumatonta ja juroa kuvastoa. Yhä edelleen mediaa seuratessa tulee sellainen kuva, että kauhein kohtalo, joka yksilöä saattaa tässä elämässä kohdata on joutua ”yhteiskunnan elätettäväksi” eli esimerkiksi työttömäksi tai sairaseläkkeelle. Tällaisesta asenteesta välittyy rivien välistä asenne, että ainut oikea kansalainen olisi pärjäävä työmyyrä, joka ei koskaan väsy. Löytyypä meiltä jopa sellainen ummehtunut sanonta kuin ”sääli on sairautta”. Yhhh.
Ei siis ihme, että meistä kasvaa helposti toisiamme ja erityisesti itseämme kohtaan vaativia ihmisiä. Kuitenkin myös eriävät äänet ovat pikkuhiljaa saaneet tilaa. Empatian ja itsemyötätunnon merkitys on alettu ymmärtämään.
Ole kiltti itsellesi 🙂
Itsemyötätunto (eng. self-compassion) on termi, jolla viitataan kykyyn olla lempeä itseään kohtaan. Ennen kaikkea se on tapa suhtautua omaan itseen lempeästi ja joustavasti. Esimerkiksi omiin virheisiin voi pyrkiä suhtautumaan armollisesti. Hyvä tapa opetella itsemyötätuntoa on miettiä, miten puhuisi kaverille, joka on möhlinyt pahasti. Lähtisikö sitä haukkumaan ja lyttäämään, vai lähestyisikö kannustaen ja ehkä jopa huumorin kautta? Omaa sisäistä puhetta voi ja kannattaa muuttaa, mikäli huomaa puhuvansa itselleen törkeästi.
Sisäisen puheen moderoinnin lisäksi voi kiinnittää huomiota omaan tunneskaalaan. Tämä ei sitten olekaan niin helppo tehtävä, vaan enemmänkin koko elämän kestävä oppimisprosessi. Lähtökohtaisesti omat tunteet kannattaa hyväksyä sellaisena kuin ne ovat. Vääriä tunteita ei ole olemassa, eikä itseä tarvitse niistä moittia. Tunteet voi opetella kohtaamaan, ne vaikeatkin. Tunteiden kohtaaminen helpottuu, kun oppii tarkastelemaan omia tunnereaktioitaan ulkopuolelta, eikä anna haastavien tunteiden, kuten kiukun tai surun, viedä täysin mukanaan. Jos tunteet ovat kovin voimakkaita ja vievät kaiken keskittymiskyvyn, ei energiaa juurikaan jää muuhun. Tunteiden säätely on tärkeä taito. Usein sen perusta opitaan jo lapsena.
Tärkeää tunteiden säätelyn kannalta on oppia tunnistamaan erilaiset tunteet ja keskittymään myönteisiin tunteisiin. Iloisia tunteita voi pyrkiä vahvistamaan ihan tietoisesti, vaikka miettimällä jotain mukavaa (”nukun yön yli ja huomenna onkin parempi päivä”, ”onneksi kohta on viikonloppu ja näen kavereita”). Hyödyllinen taito on myös taito tunnistaa, milloin on mahdollisesti tulossa ylivoimaisen voimakas tunnemyrsky, ja opetella pysähtymään ennen täydellistä kilahdusta. Nämä ”myrskyn merkit” on jokaisella yksilöllisiä, mutta silloin toimii yleensä parhaiten tilanteesta poistuminen ja hengitteleminen ynnä muut wanhat hyviksi todetut keinot, jottei ala paiskoa tavaroita tai haukkua keskustelukumppania. Jos tunnereaktioiden antaa yltyä turhan voimakkaiksi tai tilanteeseen sopimattomiksi, saattaa vahinkoja joutua paikkailemaan myöhemmin.
Itsemyötätunto perustuu ajatukseen, että olemme kaikki ”vain” ihmisiä. Jokainen tekee virheitä ja ihmisyys on meitä yhdistävä tekijä. Ei siis ole mitään syytä pyrkiä täydellisyyteen, sillä se on mahdotonta saavuttaa. Kaiken lisäksi se on myös uuvuttavaa. Itsemyötätunto ja inhimillisyyden korostaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että tulisi luopua itsensä kehittämisestä tai kokonaan ja heittää hanskat tiskiin. Jokainen tekee sen, minkä pystyy, osaa ja voi, ja se riittää.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Miksi tätä taitoa sitten kannattaisi tietoisesti harjoitella? Tutkitusti itseensä lempeästi suhtautuminen ainakin:
- Helpottaa masennuksen ja ahdistuksen oireita
- Lieventää stressiä
- Vähentää pelkoa epäonnistumisesta
- Tekee hyvää ihmissuhteille
Kun osaa rohkaista itseään, myös maailma ympärillä näyttää vähän valoisammalta. Elämässä yksi tärkeimmistä taidoista on rohkeus ottaa haasteita vastaan. Jos epäonnistumisen pelko ja kummittelee takaraivossa jatkuvasti, voi olla tosi vaikea hakea unelmien opiskelupaikkaan, työpaikkaan tai pyytää ihastusta ulos. Erityisen hyödyllistä itsemyötätunnon harjoittaminen on jokaiselle täydellisyyteen pyrkijälle. Oma kokemukseni on, että vaativuudesta irti päästäminen antaa tilaa omille ajatuksille. Ilman oman mielen asettamia vaatimuksia on helpompi muistaa, mitä ja ketä varten me tätä yhtä ainutta elämää oikein elämme.
Jos haluat lukea lisää aiheesta, siitä löytyy juttua esimerkiksi Nyyti ry:n tai Mieli ry:n sivuilta.
