Puuttuuko tästä vielä joku tyyli? 
Tupakointiin liittyy usein maneereita ja olemuksen muutoksia. Muuttua voi esimerkiksi eleet, kehon kieli, tapa pitää tupakkaa, savun puhaltaminen ja tavanomaiset liikkeet. Miksi näin on? Tuleeko tupakoinnista osa omaa tapaa olla? Entä jos lopettaa, tuleeko silloin ikävä noita tapoja?
Kysythän myös jos on kysyttävää <3 Kysy – Fråga – Buenotalk
Tupakoinnilla on omat maneerinsa: tapa pitää savuketta, savun puhaltaminen, käsien liikkeet, koko kehon kieli. Nämä pienet rutiinit alkavat helposti tuntua omalta, ja tupakointi sulautuu osaksi sitä, miten ihminen on ja liikkuu muiden seurassa.
Miksi tupakoinnista tulee osa omaa olemusta?
Toistuvat liikkeet ja tilanteet rakentavat tapoja. Kun poltat aina samassa seurassa tai samoissa tilanteissa, kehosi oppii sen rytmin. Savukkeen pitäminen tietyllä tavalla tai savun puhaltaminen tiettyyn suuntaan ei ole harkittu valinta, vaan se syntyy itsestään ajan myötä. Siitä tulee osa sitä, miltä oma olemus näyttää ulospäin.
Mitä tapahtuu lopettamisen jälkeen?
Moni, joka lopettaa tupakoinnin, kertoo kaipaavansa juuri noita pieniä eleitä ja rutiineja, ei välttämättä itse savuketta. Kädet tuntuvat tyhjiltä, ja tuttu tapa täyttää tauko puuttuu. Tämä on tavallinen osa lopettamista, koska kyse on opitusta toimintamallista, ei pelkästään nikotiiniriippuvuudesta.
Onko tyyli oma vai opittu?
On kiinnostavaa miettiä, mistä omat tupakointitavat ovat peräisin. Usein ne on poimittu muilta, elokuvista, kavereilta tai vanhemmilta. Se, miltä tupakointi näyttää, rakentuu ympärillä olevista malleista. Kun tiedostaa tämän, voi kysyä itseltään, onko tapa oikeasti oma vai jotain, jonka on vain omaksunut mukaan.
