Kevät tulee joka vuosi vähän yllättäen, vaikka sen pitäisi olla täysin ennakoitavissa. Yhtäkkiä valo lisääntyy, ilma tuntuu kevyemmältä ja ihmiset alkavat liikkua ulos koloistaan. Kutsuja alkaa sadella, viesteihin vastataan nopeammin ja kalenteri täyttyy huomaamatta. Samalla arjen rytmi alkaa elää uudella tavalla.
Keväässä on jotain, mikä saa monen toimimaan hieman toisin kuin talvella. Sosiaalisuus lisääntyy ja yhdessäolo tuntuu tärkeämmältä. Puistossa istuminen, terassille päätyminen tai ilta, joka venyy suunniteltua pidemmäksi, eivät tunnu poikkeuksilta vaan lähes itsestäänselvyyksiltä. Usein mukaan tarttuu myös alkoholi tai muu päihde, ikään kuin se kuuluisi automaattisesti osaksi tunnelmaa.
Moni huomaa tässä kohtaa pienen muutoksen omassa käyttäytymisessään. Se yksi ilta viikossa muuttuu kahdeksi, sitten kolmeksi. Yhtäkkiä huomaa, että viikosta iso osa kuluu kavereiden kanssa ja päihteet ovat läsnä useammin kuin oli alun perin tarkoitus. Harva tekee tästä tietoista päätöstä. Se vain tapahtuu, huomaamatta, kevään mukana.
On kiinnostavaa pysähtyä miettimään, miksi näin käy. Onko kyse aidosta tarpeesta kohdata ihmisiä vai enemmänkin tavasta vastata ympäristön odotuksiin. Kun kaikki muut näyttävät olevan liikkeellä, voi tuntua siltä, että itsekin pitäisi. Ja jos yhteiseen tekemiseen liittyy juominen, siitä voi tulla huomaamatta oletus.
Kevään huuma tuntuu hyvältä, mutta sillä on myös hintansa. Uni jää helposti lyhyeksi, palautuminen heikkenee ja keho alkaa viestiä kuormituksesta. Rahaa kuluu enemmän kuin suunnitteli ja arjen perusasiat, kuten liikkuminen tai säännöllinen ruokailu, jäävät taka alalle. Samaan aikaan voi huomata ristiriidan: hetki tuntuu hauskalta, mutta kokonaisuus ei välttämättä tue omaa hyvinvointia.
Tämä ei tarkoita, että keväästä pitäisi karsia ilo tai spontaanius. Päinvastoin. Kyse on enemmänkin tietoisuudesta. Kun tunnistaa oman toimintansa muutoksen, voi alkaa tehdä pieniä valintoja. Kaikkiin menoihin ei tarvitse lähteä. Kaiken yhdessäolon ei tarvitse sisältää päihteitä. Välillä voi valita myös levon ilman, että siitä kokee jäävänsä paitsi.
Kevät tarjoaa mahdollisuuden myös toisenlaiseen liikkeeseen. Voisiko sama sosiaalinen energia näkyä esimerkiksi yhteisinä kävelyinä, ulkoliikuntana tai rauhallisempina kohtaamisina. Voisiko kevään tuoma valo lisätä hyvinvointia ilman, että se kuormittaa kehoa ja mieltä.
Ehkä tärkein kysymys ei ole, mitä keväällä tekee, vaan miksi tekee niin kuin tekee. Kun siihen pysähtyy hetkeksi, voi huomata, että valinnanvaraa on enemmän kuin aluksi ajatteli.
Haluuks kysyy meiltä jotain muuta? Kysy – Fråga – Buenotalk
Viittiks muuten viel täyttää tämän palautekyselyn. Kiiitos!
